.png)
Olen jo useamman vuoden ajan vähentänyt tietoisesti tavaraa. Kun muutin omakotitalosta 38 neliön yksiöön, tavaraa oli pakko karsia isolla kädellä. Olin muuttanut jo suurimman osan tavaroista yksiöön mutta töiden takia vietin vielä kaksi viikkoa omakotitalossa äärimmäisen vähällä tavaramäärällä; patja lattialla, yksi lautanen, haarukka, lusikka, veitsi ja muki+tietokone. Oli vapauttava fiilis kun ei ollut liikaa materiaa ympärillä. Tavaran karsiminen jatkuu edelleen ja uuden tavaran kotiin roudaamista vältellään, mikä on hiukan hankalaa ihmiselle joka rakastaa kauniita asioita.
Tänään kävin kahvimukit läpi ja kiertoon lähtee nuo FanniK:n mukit sekä Kiasman muki. Jäljelle jää kaksi harmaata mukia, Marimekon muki sekä vasemmalla alakulmassa kuvasta rajautunut Lotta Svärd-muki. Tällä hetkellä pesukoneessa on valkoinen Iittalan Sarjaton eli loppusaldo on viisi mukia. Ehkä aika paljon yhdelle ihmiselle mutta en nyt mikään hirveä määrä.
Olen jakanut paljon tavaraa Facebookin "Annetaan"-ryhmissä ja kokenut sen hyväksi tavaksi päästä tavarasta eroon. Noudot ovat sujuneet pääsääntöisesti nopeasti ja olen suosinut kontaktitonta noutoa jolloin olen jättänyt tavarat rappuun odottamaan uutta omistajaa.
Seuraavaksi karsintalistalla: lasit.
Kommentoimaan pääset klikkaamalla tekstin otsikkoa.
Järkevää vähentää hiukan tavaraa, varsinkin kun muuttaa pienempään. Itsekin teen sitä aika usein. Mutta viidellä mukilla en sentään pärjäisi, meillä kun on lapsenlapsiakin jo se viisi, aikuisista puhumattakaan.
VastaaPoistaJoo, ei oikein homma toimi viidellä mukilla jos ihmisiä on taloudessa on enemmän kuin yksi ihminen. Ja osahan on kuitenkin pesussa. Mulla nää riittää itselle ja vierailijoille just ja just :D
PoistaOlen aina ollut aika järjestelmällinen ja tavaroilla on paikkansa. Tykkään myös kauniista esineistä. Tavaroiden paljous on kuitenkin alkanut yhä enemmän ahdistaa. Jotain kaunista kaupassa katsellessani, esitän itselleni kysymyksen: tarvitsenko tätä todella? Aika usein esine jää ostamatta. Vanhempieni muuttaessa vajaa kaksi vuotta sitten hoivakotiin jouduin tyhjentämään heidän kotinsa. Se oli pysäyttävä kokemus, rankka niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Sisaruksilla ja kaikilla muilla on omat tavaransa. Kukaan ei ollut innostunut ottamaan lisää perintötavaroita. Asunto oli kuitenkin tyhjennettävä ja moni esine oli säilöttävä muistoihin. Muuta arvoa niillä ei ollut. Sen jälkeen olen siivonnut omaakin kotia ajatuksella, että minun jälkeeni ei olisi niin paljon tehtävää. On myös mukavampi asua ja olla väljemmin, kun kaapit eivät pursua tarpeetonta roinaa. Olen antanut tavaraa roskalavaryhmissä, vienyt SPR:n Konttiin, jotain myös onnistuneesti myynyt. Asumme isossa omakotitalossa. Muutto pienempään on ollut mielessä, mutta toistaiseksi näin on hyvä.
VastaaPoistaBetween, hyvä kysymys tuo "tarvitsenko tätä todella?" vaikka olen karsinut tavaraa jo monta vuotta, tulee vieläkin hetkiä jolloin ostan jotain tarpeetonta kuten nyt vaikka uuden hyväntuoksuisen pesuaineen vaikka kotona olisi jo pesuainetta. Mutta se fiilis kun saa jonkun purkin tyhjäksi, on aivan mahtava.
PoistaIhanaa huomata kuinka tämä pieni yksiökin alkaa tuntua tilavalta kun ei ole turhaa roinaa. Itse olen lahjoittanut kaikki tavarat eteenpäin ja onnekseni täällä meillä päin menee "kaupaksi" ihan kaikenlainen tavara.